Hyvä, Super Mario Bros -elokuva traileri on pudonnut, ja näyttää meille maailman, jossa Bowser hyökkää, pingviinit uskovat lumipallojen suojelevan heitä ryöstelevältä kilpikonnien armeijalta, ja sinisienet sopivat kaikille. Olemme myös vihdoin kuulleet Chris Prattin näkemys maailman tunnetuimmalla putkimiehellä.
Internet syö tällä hetkellä itsensä elävältä, kun ihmiset yrittävät selvittää, mikä Prattin italialaisessa aksentissa on vialla. Miksi hänen italialainen aksenttinsa ei kuulosta italialaiselta? Miksi Mario ei sano 'Se olen minä!' ja 'Mama mia!'? Miksi hänen aksenttinsa kuulostaa oudolta, kuin hän olisi Brooklynista tai jotain?
Koska hän On , ihanat pikku ankat. Tässä jatkuvuudessa, Mario On Brooklynista. Mistä tiedän?
Koska kasvoin 80-luvulla.
Tulkaa, lempeät pienokaiseni, suloiset ja viattomat pikkutyttöni. Haluan viedä sinut vintage Marion kiertueelle.
Alkuperäinen Mario Brothers
Kun Super Mario Bros. ilmestyi Nintendo Entertainment Systemille (kyllä, tuo pieni harmaa laatikko neliönmuotoisilla ohjaimilla) vuonna 1985, Mariolle ja Luigille ei ollut taustatarinaa. Mukaan käyttöopas alkuperäisessä pelissä Mario vain kuulee, että Bowser on vallannut Mushroom Kingdomin, ja lähtee pelastaakseen sen. Ei mainita, että hän olisi kotoisin Italiasta, Brooklynista tai muualta.
Pelin suosio kasvaessa räjähdysmäisesti ja hahmot alkoivat kuitenkin konkretisoitua jatko-osissa ja useissa muissa medioissa, Nintendo antoi Mariolle taustatarinan. Jos olit 80-luvun lapsi, tuo taustatarina tuotiin ensimmäisen kerran valkokankaalle vuonna 1989, jolloin Super Mario Bros. Super Show! ensi-ilta.
Super Mario Bros. Super Show!
Tämä sarja oli lastenohjelma, jota alettiin esittää syyskuussa 1989. Jokainen 20 minuutin jakso koostui kolmesta jaksosta. Ensin nähtiin live-action-intro, jonka pääosissa paini 'Kapteeni' Lou Albano Mariona ja Danny Wells Luigina, hengaillen heidän Brooklynin asunnossaan. Sitten esitys siirtyi animaatioon, jossa veljekset seikkailivat Mushroom Kingdomissa (mutta puhuivat silti voimakkain New Yorkin aksentein). Lopuksi esitys kiertää takaisin Brooklyniin päättääkseen tarinan, jonka ensimmäinen live-action-jakso alkoi.
Lou Albano äänesti Mariota karkealla New Yorkin aksentilla, joka oli samanlainen kuin hänen oma puheäänensä, ja vuosien ajan tämä aksentti oli kanonisesti Marion ääni. Jos et muuten ole koskaan nähnyt esitystä, älä herätä toiveitasi – se ei ole hyvä esitys. Se ei kestä. Kerran yritin katsoa sitä ironisesti, mutta se oli aivan liian noloa nauttia.
Super Mario Bros. Super Show! oli kuitenkin mestariteos verrattuna sitä seuranneeseen live-action-elokuvaan.
Super Mario Bros. (1993)
Vuonna 1993 Buena Vista Pictures julkaistiin Super Mario Bros. , live-action-sovitus videopelisarjasta. Elokuvassa on Mario Brothers (Bob Hoskins ja John Leguizamo), Bowser, Goombas ja joukko muuta peliä pelistä, mutta se ei mitenkään muistuttaa hahmoja ja maailmaa, joita nuoret Nintendo-fanit halusivat nähdä elokuvassa. 'Sienivaltakunta' on dystooppinen teollinen painajainen, jossa ihmiset kehittyivät dinosauruksista. Yoshi on realistisen näköinen T-Rex, joka ei osaa puhua, ihmiset muuttuvat dinoksi ja apinoksi hirvittävän aivoja sulavan sädepistoolin toimesta… se on huonoa, ihmiset. Se on huono elokuva. (Tunnetko tässä katkeruuteni? En ole vieläkään päässyt yli tästä traumasta.) Lisäksi elokuvan tuotantoa vaivasi ilmeisesti draama ja epäpätevyys. Hoskinsin ja Leguizamo on kuulemma joutunut humalaan ottojen välillä vain päästäkseni läpi projektin.
Miksi mainitsen tämän kaiken? Koska ensimmäisessä Mario-elokuvassa Mario ja Luigi ovat kanonisesti kotoisin Brooklynista. Sieltä he aloittavat, ja sinne he palaavat, kun elokuva on ohi. Hoskinsin Mario-ääni muistutti läheisesti Albanon ääntä.
Joten milloin Mariosta tuli italialainen?
Teknisesti hän on aina ollut italialainen. Häntä pidettiin alun perin italialais-amerikkalaisena - tästä syystä nimi Mario. Mutta hän ei omaksunut italialaista aksenttia ennen kuin Super Mario 64 ilmestyi vuonna 1996. Nintendo 64:ssä oli paljon enemmän prosessointitehoa kuin aiemmissa Nintendo-konsoleissa, ja kehittäjät pystyivät palkkaamaan ääninäyttelijän Charles Martinetin esittämään Marioa pelissä. Ääni, jonka he asettuivat Marion hahmolle, ei ollut Brooklyn-aksentti, jonka englanninkieliset lapset olivat tulleet tutuksi, vaan radikaalisti erilainen italialainen ääni.
Ja aivan kuten prinsessa Toadstool muuttui ikuisesti prinsessa Peachiksi, Marion italialainen aksentti jäi kiinni, ja se on ollut kaanon siitä lähtien.
Tähän asti ilmeisesti.
Miksi elokuva palaa Marion alkuperäiseen aksenttiin?
Jos Pratt tai elokuvantekijät esittävät virallisen selityksen, julkaisemme sen täällä, mutta sillä välin meillä on joitain teorioita.
Ensinnäkin uusi/retro-aksentti voisi olla nostalgianäytelmä. Muista, että suuri osa tämän elokuvan yleisöstä on lapsia, ja Nintendon/Illuminationin on saatava vanhemmat innostumaan viedäkseen lapsensa katsomaan sitä. Ehkä he päättivät, että paras tapa tehdä se oli saada vanhemmat tuntemaan, että tämä on Mario, jonka he muistavat omasta lapsuudestaan, oikein tehtynä.
On kuitenkin todennäköisempää, että he päättivät, että Brooklyn-aksentti oli käyttökelpoisempi pitkälle elokuvalle. Marion italialainen ääni on hauska (luulen) lyhyisiin kohtauksiin ja tartuntalauseisiin, mutta voitko kuvitella seuraavasi Martinetin versiota hahmosta koko elokuvan ajan? Aksentti itsessään ei ole mahdollinen ongelma, vaan se ylivoimainen tapa, jolla se on aina esitetty peleissä. Jos elokuvantekijät joutuivat valitsemaan uskottavamman italialaisen aksentin ja klassisen Brooklyn-aksentin välillä, he saattoivat juuri päätellä, että Brooklyn teki paremman hahmonkehityksen. Lisäksi miksi ottaa riskiä vieraannuttaa kaikki italialaiset katsojasi huonolla aksentilla, vaikka voisit yksinkertaisesti ei vieraannuttaa heidät?
Siinäpä se: (mahdolliset) syyt, miksi Mario on nyt newyorkilainen… taas. Emme tiedä, kuinka hyvä elokuva on ennen kuin näemme sen, mutta 80-luvun lapsi minussa on iloinen saadessaan vanhan Marion takaisin.
(kuva: Nintendo/Illumination)
