Brittiläinen ääninäyttelijä ja taiteilija Ben Crystal esitti äskettäin konsertin avaussonetin Romeo ja Juulia mitä pidetään lähimpänä likiarvoa siitä, miltä näyttelijät ovat saattaneet kuulostaa, kun Shakespeare oli vielä elossa.
Crystal esitti sonetin osana seminaaria British Council of English and Exams -tapahtumassa. Hänen puheensa, jonka otsikko oli Puhuminen kirkasta ja kaunista englantia Shakespearesta, tutkittiin aksentteja ja sitä, kuinka niiden sattui lisääntyvän ympäri maailmaa. Sonetin jälkeen hän kysyi, mistä tuo aksentti muistutti kaikkia, ja hän selitti:
Se on super, erittäin kiehtova katsaus siihen, miten ja miksi puhumme tapamme, ja sonetin esitys tuntuu todella hieman lisäbonukselta. (kuva: 20th Century Fox)Minne ikinä menen tahansa iästä riippumatta, onko se kahdeksan- tai 80-vuotias, ja sanon mitä aksenttia se muistuttaa sinua ja joku menee Pirates of the Caribbean … Shakespearen Lontoo oli sulatusuuni aksentteja, joita ihmiset tulisivat Norwichista ja Walesista, Skotlannista, Irlannista, Midlandsistä ja Somersetista sekä merirosvomaasta, ja he tulivat Lontooseen ja heidän aksenttinsa sekoittuivat yhteen ja sitten tietysti myöhemmin he menivät Bristoliin ja purjehtivat Amerikkaan, ja myöhemmin heidät kuitenkin lähetetään Bristoliin ja menevät alas Australiaan, ja osittain nämä aksentit tulevat.
